Olen todella loppu. Minulla on jo neljä diagnoosia ja pelkään vain, että niitä tulee lisää.
Olen menettänyt kaksi todella tärkeää ystävää, satuttamalla niitä ilman tarkoitusta. Minä idiootti en edes ole tajunnu satuttavani heitä. Olen kokoajan ollut vain tässä minun sairaassa maailmassa.
Olen lihonnut aivan saatanasti ja laihdutus menee aivan päin persettä. Olen siis lihonnut 5-8 kg ja laihtumisesta ei ole tietoakaan. En edes jaksa pahemmin enän välittää, sillä elämänhalu on aivan kateissa.
Jos satun näkemään jonkun silla, junan tai muuta vastaavaa, mietin vain olisiko nyt se hetki. En kuitenkaan tiedä miksi en ole jo sitä tehnyt.
Olen yrittänyt selittää itseäni muille, kertoa kuinka paha olo minulla on. Yleensä he ovat kuunnelleet minua, mutta heti jos tulee riitää, niin mua lyödään naamaan sellaisella asialla kun, että "mulla on asiat paljon huonommin kun sulla, Sulla on kaikki asiat hyvin, niin miten voit muka olla masentunut. Ryhdistäydy ja elä elämääsi äläkä takerru jokaiseen asiaan". Olisikin sitten vittu niin helppoa. Ja ei se mitään merkitse kuinka asiat teknisesti on. Mä vihaan sitä, että toisia ihmisiä ja sen tunteita arvostellaan ja verrataan sen perusteella, miten asiat on teknisesti. Mulla on huono olla ja piste. Älkää pliis tulko vertailemaan ja jos jokin asia ei miellytä, niin pidä vaan suus kiinni ja anna mun olla. En jaksa kuulla yhtään enempää vertailua tai syyttelyä. Minä en valehtele, joten älä silloin väitä muuta. Usko tai häivy.
En tiedä jaksanko enään ylläpitää tätä blogia. En edes tiedä jaksanko ylläpitää itseäni. Saatan ehkä välillä yulla postaamaan jotain, mutta se on vain EHKÄ.
