Hiljainen kuiskaus

En tiedä mitä sanoisin. Mun elämässä ei tapahdu lähestulkoon mitään. Okei sisko on käymässä, mutta muuten...

Ajatuksia pyörii päässä, mutta samalla siellä on ihan tyhjää. Kuulen ainoastaan hiljaisia kuiskauksia, jotka käskee olemaan syömättä, varsinkin eilisen jälkeen, koska söin "normaalisti". Nyt kuitenkin maha kurnii mikä on hyvä asia.

Päivän suunnitelmissa olis alkuun ainakin mennä ottamaan aurinkoa, mutta taidan pitää ihan vaatteita kunnolla päällä. En uskalla olla bikineissä, jos joku saattaiskin huomata mun ihnottavan vartalon.



Kertokaa millaisen postauksen tekisin.

Pää lyö tyhjää. Olo on siedettävyyden äärirajoilla.

Hullu

Eilen kävin siskon kanssa American Diner:issa. Ostin sieltä hampurilaisen ranskiksilla, mikä oli iso virhe. Ja mä söin sen kokonaan!!! Onneks mä olin sentään pyörällä liikenteessä ni sain ainakin osan niistä kaloreista poltettua.



Oli tosiaan ihan mukava nähdä tätä siskoa, Tänään tulisi sitten toinen sisko meille yökylään, koska muut lähtee mummolaan.

Eilen illalla makoiltiin R:n kanssa sohvalla katsoen Kätilö-elokuvaa. No olin ilman paitaa, kunnes R: taas huomautti siitä että mun kylkiluut näky niin hyvin. No tottakai ne näkyy kun oon makuullani. Mutta toisaalta oli kiva kuulla se lause. Ainut ongelma on vaan se, että pelkään R:n tajuavan jotain. Hän on meinaan alkanu huomauttelemaan mun syönnistä ja muutenkin jos sanon etten haluu syödä, niin vastauksena tulee " et kai sä taas ajattele että oot läski ". Kyllä. Kyllä ajattelen.
Mä en vaan ymmärrä miten R tai J voi syödä niin paljon ja silti molemmat on niin laihoja/timmissä kunnossa.



Mun mielialakin on ollu viimeaikoina niin maassa. Mikään ei onnistu, eikä myöskään kiinnosta. Nään öisin painajaisia milloin mistäkin. Tänään näin painajaista R:ästä.
Tiedätte varmaan kaikki sen kun unessa näkee painajaista, niin se on tosi pelottavaa, mutta jos alatte kertomaan siitä jollekkin, ni paskat se pelottava oli.
Mutta kuitenkin... Siinä unessa R:llä oli suu juuri samalla tavalla auki ja siis ilme oli aivan sama kuin tossa alemmassa kuvassa. En ymmärrä ollenkaan mikä sen unen idea oli, mutta R käveli vain mun ohi tollasella ilmeellä ja se tuntu niin aidolle. Onneks sitten heräsin siihen, menin R:n lähelle peiton alle ja nukahdin uudellee. Sillon se uni onneks loppu.



Okei joo oli tosi tärkee tieto toi uni, mutta ehkä se kertoo siitä, kuinka vitun sekasin alan pikkuhiljaa olemaan.
Olen meinaan alkanu näkee pienimuotosia harhooja(?). Esimerkiksi aikasemmin aamulla kun tiskasin, olin kattovinani että joku olisi kävelly meidän makuuhuoneen poikki. Siis kun meidän keittiöstä näkee suoraan vasemmalle makkariin.
Oon muutenkin nähny melko paljon kaikkee tommosta "liikehdintää".
Tää kerrostalo on muutenkin aika vanha, joten täällä välillä kuuluu joitain ääniä(?) joita sitten säikähtelen jatkuvasti.
En siis tiiä mistä tää johtuu. En normaalisti oo näin säikky tai heikkohermonen, mutta nytten oon vaan alkanu säikähtelemään kaikkea ihan kamalasti.

Oonkohan tulossa hulluksi.

Mä oikeesti pelkään.
En halua menettää järkeäni.

Ahdistaa vaan niin kamalasti!

Millon tää kaikki loppuu

Jaksaminen on nollassa.
Haluan viiltää, mutta syy miks en viillä on se, että en halua R:n jättävän mut.



Laihtuminenkaa ei onnistu. Mikään ei helvetti onnistu!!!
Kroppa on siedettävän näköinen ainoastaan tällee selällä maatessa, mutta silloinkin perse näyttää hirveelle.





Entä jos mä viiltäisin, jättäiskö R mua kuitenkaan. Onhan se ennenkin niin sanonu. Toisaalta en uskalla riskeerata. Meillä on nykyään niin paljon riitoja, koska mä en jaksa pitää kotia kunnossa ja sen takia tää paikka on kuin mikäkin roskalaitos.


Eilen riitelin kunnolla taas R:n kanssa ja sitten J:kin kysy mikä mulla on. Ja en tietenkään jaksanu alkaa muuta selitellä kuin paska pv, ni hän suuttu siitä, että en kerro tarkemmin. Ei sen puolee etteikö hänkään kerois aina kaikkee, mutta en vaa jaksa. Tahdon kadota.

Itken...


En kestä tätä! Mitä mä teen! Kun haluisin puhuu R:lle kaikesta, mutta tiedän että se ei ymmärrä. Suuttuu vaan koska sillon se tuntee ittensä nii turhaksi kun ei osaa auttaa mua. Sille muutenkin on niin kamalan tärkeetä, että sen tyttöystävä olisi kaikin puolin terve. Eli mukavat paineet.

Alkaa pyörryttää.

Anteeks huonosta postauksesta. Ajatukset on päässä aivan sekaisin, varsinkin kun ne huutaa.


Ahdistaa.
Seinät katuu päälle.
Haluan pois

Oon turha ongelmajäte, ei muuta

Tänään en oo syöny lähestulkoo mitää ja tuli käveltyä 16km ja kerroksia nousin ylös 86kpl eli ihan hyvin eikö?

No ei riitä

What if...

Tarviiko kukaan mua?
Tulisko kellekkään ikävä jos lähtisin?

Epäilen vahvasti.
Olen turha ihminen, eiku enhän mä edes ole ihminen. Olen sairas tarpeeton turhuus.

Olo on niin yksinäinen...

Aamu alko taas itkulla ja on täydellisesti voimaton olo, josta seuraa taas sitten se, etten jaksa mennä töihin.

Pelkään menettäväni kaiken. En halua ! (Itku alko uudestaan)

Ryhdistäytyminen

Mun on pakko alkaa ryhdistäytymään, ei tämä paino muuten mihinkään katoa. Viikonloppuna kävelin kyllä monta monta kilometriä ja olin jatkuvasti liikkeessä, mutta ei sekään mitään hyödyttänyt, kun jatkuvastii oli jotkut juhlat joissa oli pakko syödä, etten herättäis turhia epäilyksiä.

Tosiaan varovaisuus on suuri osa-alue mitä missä mun täytyy ryhdistäytyä.
Eilen R kysyi multa pitäisikö mennä kauppaan ostamaan leipää, jotta saisin ottaa töihin mukaan syötävää. No vastasin siihen, että ei tarvii koska ei sitä kukaan syö, niin sitten R vain kauhistu ja kysyi ettenkö syö töissä mitään. Sanoi vain sitä, että jos hän olisi niin kauan syömättä, niin pyörtyisi varmasti kokoajan.



J anto taas niin paljon motivaatiota olemalla täällä, koska hän ei syönyt melkeen ollenkaa, treenas vatsoja vähän väliä ja sitten hän on niin kauniin laiha.

Tänään aloitan luultavasti jonkun dieetin, mutta minkä?



Tämä voisi itseasiassa olla aika hyvä, mutta oon melko varma, että en onnistu vetämään sitä loppuun saakka. Se helpottaa tietenkin tätä dieettiä, että mulla ei ole varaa ruokaan ja jääkaappi alkaa olemaan jo melko tyhjä.
Eli, aloitan tämän dieetin tänään. Yritän syödä maksimissaan annetun kalorimäärän, mutta jos vain mahdollista, niin syön vähemmän.

Anteeksi, että olen niin huonosti postaillu ja jos postaillu niin kirjoittanut todella vähän. On vaan ahdistanu ja masentanut niin paljon, etten ole jaksanut tulla pahemmin postailemaan. Sen olen tullut kertomaan minipostauksillani, että olen hengissä.
Nyt kun mietinkin kuinka läski oon ja että en saa pudotettua painoa, iskee kamala ahdistus ja haluaisin huutaa ja olla lähtemättä töihin, mutta nyt on vaan lähettävä. Saan siellä syötyä omia kaloreita.

100000000000 kcal ylitty...

Läskiläski!

Häpeisit vittu ittees

En keksi otsikkoa, mutta ei se kai oo oleellista, niiku ei mikää muukaa, paitsi kevyin mahdollinen kauneus.

Eilen onnistuin olemaan syömättä koko päivän lukuunottamatta paria viinirypälettä. Tänään taas oon syöny normaalisti, jotta saisin aineenvaihdunnan taas vauhtiin.

J on nyt ollu meil pari pv ja lähtee maanantaina. Syömisen kontrolloiminen on sen takia haastavaa, koska se alkaa epäilee nii helposti.
Käytiin tänää J:n kanssa kaupunkissa muutamassa vaatekaupassa. Käytii myös syömässä hesessä( mikä on mun pahin painajainen) ja sit jälkkäreil käytii kissakahvilassa. Eli päivän kalorimäärä on n. 1000 kcal. Ajatus oksettaa. Hyi helvetti miks mun piti syödä noin paljon !!!!! Enkä edes voi oksentaa koska ensinnäkin kaikki kuulisi ja toiseks olis jo liia myöhäst.

Tietty me käveltii pikasta vauhtia sen 6km mut ei siinkää kaloreita lähteny kun vaan 265kcal luulisin.

Vihaan itteeni niin suunnattomasti!

Anteeks että petin sut! Mä vielä korvan tämän.

Äänetön

Haluaisin huutaa apua.
Haluaisin, että joku tulisi halaamaan mua ja ei sanoisi mitään.
Haluaisin, että mulla olisi mahdollisuus itkeä jonkun olkapäätä vasten ilman kysymyksiä.
Haluaisin onnistua.

Väsymys on aivan valtava. En jaksa tehdä yhtään mitään, mutta pakko on kohta lähtee töihin. ( Tiedän että päästän tänäänkin töissä parit kyyneleen mahdottoman väsymyksen ja surun takia.

Haluaisin päästä puhumaan psykalle, mutta en pääse vielä pitkään aikaan. Vasta kesäloman jäljeen. Psyka kyllä sano, että jos tulee huono olo ni voin lähtee terveyskeskukseen tai soittaa kriisipuhelimeen, mutta en halua. En halua, että kukaan läheinen saa tietää mun tilasta. En jaksaisi taas sitä vouhotusta ja silmätikkuna olemista.

En muista oonko koskaan kertonu tätä, mutta mulla on siis ollu masennus aikasemmin ja se on luultavasti taas uusiutunut ja mukana on tullut ahdistus.

2013 mulle tuli ensimmäisen kerran masennus ja se oli vakavaa. Kävin aluksi kuraattorilla sitten psykologilla ja sitten psykiatrilla. Sain lääkityksen ja söin niitä lääkkeitä pitkänkin aikaa kunnes sanoin, että nyt riittää.
En koskaan oo ollu osastolla (thank god) enkä kyllä aio ikinä joutuakkaan.

2015 mun masennus tuli uudestaan, mutta aavistuksen verran lievempänä, silloin sain taas lääkityksen, jota en syönyt kauaa, koska en tuntenut tarvetta.

2016 nyt sitten mun masennus on taas uusiutunut ja mukana on tullu ahdistus. Lääkärit on kyllä maininnu mahdollisesta syömishäiriöstä, mutta ei mulla mitään sellaista ole.

 Lähen nyt töihin

Failed at being human

Oon tosi väsynyt henkisesti ja fyysisesti.

Eilinen päivä meni täysin itku kurkussa kokoajan. Töissäkin päästin parit kyyneleet. 

Yleensä mä oon ihmisenä juurikin sellanen, joka ei itke mistään ihan pienestä, mutta nyt oon todellakin muuttunut. Meinaan itkee ihan jokaisesta asiasta ja tuntuu etten onnistu yhtää missää.

En tiedä laihdutuksen suhtee mitää. Tai siis tiiän miten laihduttaa, mutta se miten mä etenen. Oon varmasti lihonnu saatanasti. En vaa osaa olla ilman ruokaa. 

Mun päivät on suurimmaks osaks tällasia:

Herätys 5:30

Aamupala: Kahvi ja leipä (n. 130 kcal)

Klo 7 alkaa työt jonne pyöräilen 3,5 km (Oon kokoajan jaloillani ja teen töitä keskimäärin 5,5h per pv)

Tuun kotiiin ja syön ruokaa normaalin annoksen(?)

Eli tollanen on mun perus arki. Tietty teen kotiin tulon jälkeen muutakin kun syön, mutta se ei oo oleellista.

Mutta onko toi määrä liikaa?

Onko mulla mitään mahdollisuuksia laihtua tolla syömisellä ja liikkumisella?

Vai pitäskö mun poistaa jompi kumpi syöminen mun päivästä?

Niin paljon olis kysyttäväää, mutta keneltä mä saan vastaukset?

Haluan viiltää, mutta en voi... En saa.Eilen oli myöskin R:n synttärit. Mulla ei ees ollu sille lahjaa !!! Vittu oon niin paska ja epäonnistunut ihminen.


Jos joku haluaa tulla jutteleen mulle, niin saa tulla puhumaan mistä vaan.
hoyhenkevyin@gmail.com

Mun masennus/ahdistus ... Mikälie, on pahentunu. Tai jotai sinnepäi. Hymy on kadonnu ja itku on kokoajan lähellä. Viime aamut on alkanu itkulla ja päivät meinaa myöskin samaan loppua.

Oon vähentäny syömistä ja maksimi mitä päivässä syön on 600 kcal. Tietty kerran viikossa täytyy syödä enemmän jotta keho ei jäis säästöliekeille.

Eilen töissä alkoi ahdistaa niin paljon, että rupesin itkemään. En mä pysty olemaan töissä, en ainakaan nykyisessä. Ootan vaan tällähetlellä, että toi kahvila aukee, ni pääsisin kysyy oisko niillä vapauta vuoroja.

Eipä tässä muuta. Laittakaa postausehdotuksii

"Teit sä itelles ruokaa mukaa ja teit sä kahvii tai teetä itelles ja syöt sä?"

JOO JOO!

Hyi mä vaa lihoon lihoon LIHOON!!!!!

Näänytän itteeni mutta vaaka väittää muuta, en halua uskoa. En usko. Johtu varmaa märistä hiuksista, paljosta vaatteita ja yht'äkkisesti voimakkaammasta maan vetovoimasta.


Oon nyt kahtena peräkkäisenä yönä nähny unta siitä, että laihduin ja juuri viimeisimmässä unessa lääkäri sanoi mun painaneen 39kg (jota en tietenkää uskonu). Haluaisin jo päästä 4 alkavaan lukuun...

Maha taas huutaa nälkää. Ei tunnu missään.
Ääni päässä vain sanoo: Siinähän huutaa, sun täytyy laihtua vitun läski!!! Tajuutko sun täytyy olla höyhenistä kevyin!!! En mä sitä nimee sulle turhaan antanu!!!


Tekis mieli itkeä! En halua pettää sua 

Käytiin R:n kanssa kaupassa. Ostettiin kaikkea lihottavaa.

En halua !!!

En halua retkahtaa !

Kello on kaks ja päivän saldo on 1 leipä eli n. 200 kcal(?)
Toivottavasti pystyn jatkamaan tätä rataa, koska en halua retkahtaa. Haluan vaan laihtua.

Oon nyt tän reissun aikana syöny melko vähän. Välillä päivät on saattanut mennä yhdellä lautasella salaattia. Mutta välillä annan itteni syödä normaalisti, jottei elimistö jää säästöliekille.

Haluaisin käydä vaa'alla, mutta en halua pettyä.

Tsemppiä kaikille!

300g

Paino 50,8kg - vaatteet n. 0,6kg = 300g painonpudotus päivässä.


 Enkö parempaan pysty 😔

15:19

Itkettää
    Itkettää
       Itkettää
          Itkettää


Itkettää!

Reissuun

Tänään tosiaan lähen sitten reissuun, joten en tiedä miten silloin pystyn postailemaan. Saatan siis olla viikon poissa niin pahoittelut siitä jo etukäteen.

Eiliset syömiset meni ihan päin p******ä. Tänään siis kun on pitkä matka edessä niin päätin olla tän päivän syömättä. Otan ainoastaan vettä mukaan, jotta saan mahan murinan pois tarvittaessa.

Eipä tässä muuten oo tapahtunut mitään ihmeellistä. Viime viikolla vai olisko ollu sitä edeltävänä, mun paino oli 50,5kg eli ei mitään muutosta. Tai siis onhan siinä muutosta sieltä 55kg:sta, mutta nyt vähään aikaan ei oo tapahtunu mitään. Oon siis aivan jumissa tässä.

Pahoittelen sekavaa tekstiä.

Kommentoikaa jos tulee joitain ideoita mistä voisin tehdä postauksen !

Ajatuksia

Aurinko paistaa ja niin paistaa myös mun mieli.

Oon ihan ok ilonen tänään. Haluaisin ainoastaan lipettaa laihdutuksen, mutta en pysty. Haluan olla laiha, mutta toisaalta haluan taas elää normaalisti laskematta kokoajan kaloreita.

Toisaalta taas on ihanaa nähä muutosta, vaikka sitä ei oo paljoo. Uskallan kuitenkin pitää tiukkoja paitoja koska korkeavyötäröisten shortsejen kanssa mun mount everest maha ei onneks näy.

Huomaan kylläkin että mun läheiset on huolissaan mun syömisestä ja ne kokoajan tyrkyttää mulle ruokaa. Maanantaina kun kävin yhdessä paikassa jossa R:n äiti on töissä, niin hän tarjos mulle keksejä, mutta en halunnu niin se kysyi heti että oonko laihiksella. Sanoin että en tietenkään. ( luultavasti kysyi sen takia että en viimekskään ottanu ruokaa kun hän mulle sitä tarjos)

Haluaisin olla vaan ulkona ja ottaa aurinkoo mutta on kokoajan kiire ja muutenkin kaikkeen tekemiseen tarvii rahaa.

Tänään mun päivä menee sillee että siivoon koko päivän vaikka lämpötilaks on luvattu 27 astetta!