Loppu

Oon aivan lopussa. Ihmiset näkee mun olevan ihan kunnossa, mutta todellisuudessa olen aivan loppu. En näe mitään järkee elämässä ja kaikki on aivan turhaa. Oon niin väsynyt, että voisin koko ajan vain nukkua.
Mielessä pyörii koko ajan itsetuhoisia ajatuksia, sekä pelko siitä, milloin romahdan aivan täysin. Mitä sitten tapahtuu kun en pysty enään tekemään mitään?

Vihaan itseäni niin paljon. Eilen kun olin äitini kanssa ostoksilla, katoin itseäni jokaisesta peilistä jonka ohi satuin kävelemään. Näin vain jotain niin vastenmielistä sieltä peilistä. Oon oikeasti lihonnu ihan saatanasti, koska oon syöny älyttömästi mun väsymykseen, sekä napostellut paljon tupakan polton lopettamisen takia.
Kun olin kävellyt tarpeeksi monen peilin ohitse, mua rupes ahdistamaan ihan kamalasti. Tuntui sille, että en saisi henkeä. Itku oli tosi lähellä. Mun oli vain pakko pitää kulissit pystyssä, jotten joutuis selittämään äidille mikä mulla oli hätänä.

Joo, tiedän pyytäväni koko ajan anteeksi siitä, että postaan huonosti, mutta se on totuus ja olen oikeasti pahoillani siitä. Mä yritän ottaa itteeni niskasta kiinni ja kirjoittaa tänne teille.

Jos jollain teistä on samanlaisia tunteita kuin minulla, niin ette ole ainoita. Meitä on paljon.
Koska kaikki ei vaan ymmärrä meitä, niin pidetään me yhtä ja annetaan toisillemme vertaistukea.

Kiitos ja anteeks

~Höyhenistä kevyin~

Valitettavasti

kyllä, olen vielä hengissä. Välillä kuitenkin toivon etten olisi.
Mulla on lääkitys ja käyn juttelemassa ammattilaisten kanssa, mutta jostain syystä mikään ei auta.
Tuskin mä edes haluan enään parantua.
Voimatkin on niin loppu... johtuen varmaan siitä että en saa enään nukuttua.

Pahoittelen että en enään ole postaillu, mutta koittakaa ymmärtää, että voimat vaan laskee. Yritän vielä jossainvaiheessa tulla postailee paremmin. Nyt tarviin kuitenkin aikaa.

Olo on turtunut. Vasen käteni on täynnä viiltoja, kohta täytyy varmaan siirtyä toiseen käteen. Se tuntuu hyvälle ja jollain sairaalla tavalla ne on kauniita ja haluaisin kokoajan tehä niitä lisää

Kaikki katoaa

Mun elämästä häviää jatkuvasti jotain, enkä tiedä kauanko jaksan.
Eräs ihminen, jonka sain vihdoinkin mun elämään, joutui lopettamaan yhteydenpidon muhun koska oon "uhka" hänen avioliitolle ja perheelle.
Toivoisin saavani viettää välillä aikaa äitin kanssa, mutta hän on jatkuvasti töissä tai hänen miesystävänsä on paljon tärkeämpi. Äiti on muutenkin muuttunu niin kamalasti, että tuntuu kohta, että oon menettäny oman äitini. Sisaruksetkin on muuttunu niin paljon. Kaikki muuttuu ja katoaa.
Lähin koulustakin heti ensimmäisen tunnin jälkeen, koska mulla on ollu jo pidemmän aikaa tosi huono olo. Ja no... eipä muutenkaa hirveesti huvittanu.

Vihaan itteeni joka päivä vaan enemmän ja enemmän. Viiltojakin tulee samaan malliin. Oon koukussa ja eipä se haittaa.

Saan nykyään unissanikin paniikkikohtauksia ja muutenkin nukun tosi huonosti. Eilen sain kans uuden lääkkeen, koska mikään ei oo tähän mennessä auttanu...

Ei mul muuta. Nauttikaa läheisistänne ja kaikesta muusta mitä teillä on

Haluan kuolla

Täydellä mahalla 49,8kg-vaatteet n.900g = 48,9kg
900g vielä välitavoitteeseen

Olen tosi hämmentynyt ja mielessä pyörii kamalasti asioita.
Olen jutellut erään ihmisen kanssa itsemurhasta ja kerrottiin molempien mielipiteet jne. Kerroin sitten myös siitä, kun itse olin joskus tosi lähellä elämäni päättämistä.

Tavallaan haluaisin antaa kaiken olla, lopettaa lääkkeiden syönnin, lopettaa lääkäreillä ramppaamisen ja vaan olla masentunut tässä mun sairaassa maailmassa. Ajatus vaan tuntuu tosi pelottavalta, että mäkö parantuisin? Just....

Kerroin tälle mun kaverille tästä mun laihdutus/syömisvammailusta. Hän ei tuominnut mua ollenkaan. Sanoi vaan että olen laiha ja mun ei tartteis laihduttaa, mutta mä olen erimieltä. Mulla on tietty tavoite ja aion päästä mahdollisimman lähelle sitä, ennen uutta vuotta.

Olen kuitenkin tosi kiitollinen tälle mun kaverille kaikista niistä sanoista ja luottamuksesta. On hyvä huomata, että saadaan molemmat läheltä vertaistukea.


Laihdutus... en tiedä meneekö se hyvin vai huonosti. Toisaalta se menee hyvin jos miettii kuinka surkea laihduttaja olin vuosi sitte... Mutta tänhetkisestä painosta ei ole hajuakaan. Viimeisin paino oli muistaakseni 49,5 mutta en muista edes milloin punnitsin itteni. Haluaisin päästä vaa'alle, jotta saisin tietää olisinko kenties päässyt jo välitavoitteeseeni. Mutta entä jos olisinkin lihonnut? En tiedä mitä tekisin.. Varmaan sekoaisin ja romahtaisin aivan täysin.



Viiltelykin pyörii jatkuvasti mielessä ja koitan kokoajan keksiä jokun hyvän tekosyyn, miksi viillellä. Etin sitä hyvää syytä jonka perusteella muut sitten antaisi tekoni anteeksi.




Entä jos jossainvaiheessa en vaan enään jaksa? Mä myönnän, että olen yrittänyt turruttaa nää tunteet alkoholilla, mutta en haluaisi pilata maksaani täysin ja se maksaa liikaa..

The last trip

Ennen viimeistä matkaa
pitää muistaa sulkea viimeisimmät välilehdet
ja vasta sitten kirjautua ulos

Olen tulossa hulluks. Istun yksin huoneessani kyyryssä. Mä tärisen ja samalla revin huulistani ihoa. Kyllä.

Haluaisin viiltää, mutta oon taistellu vastaan. Ajattelen kuolemaa ja ikuista unta.


Tämä ei ole hyvä päivä