Olen jutellut erään ihmisen kanssa itsemurhasta ja kerrottiin molempien mielipiteet jne. Kerroin sitten myös siitä, kun itse olin joskus tosi lähellä elämäni päättämistä.
Tavallaan haluaisin antaa kaiken olla, lopettaa lääkkeiden syönnin, lopettaa lääkäreillä ramppaamisen ja vaan olla masentunut tässä mun sairaassa maailmassa. Ajatus vaan tuntuu tosi pelottavalta, että mäkö parantuisin? Just....
Kerroin tälle mun kaverille tästä mun laihdutus/syömisvammailusta. Hän ei tuominnut mua ollenkaan. Sanoi vaan että olen laiha ja mun ei tartteis laihduttaa, mutta mä olen erimieltä. Mulla on tietty tavoite ja aion päästä mahdollisimman lähelle sitä, ennen uutta vuotta.
Olen kuitenkin tosi kiitollinen tälle mun kaverille kaikista niistä sanoista ja luottamuksesta. On hyvä huomata, että saadaan molemmat läheltä vertaistukea.
Laihdutus... en tiedä meneekö se hyvin vai huonosti. Toisaalta se menee hyvin jos miettii kuinka surkea laihduttaja olin vuosi sitte... Mutta tänhetkisestä painosta ei ole hajuakaan. Viimeisin paino oli muistaakseni 49,5 mutta en muista edes milloin punnitsin itteni. Haluaisin päästä vaa'alle, jotta saisin tietää olisinko kenties päässyt jo välitavoitteeseeni. Mutta entä jos olisinkin lihonnut? En tiedä mitä tekisin.. Varmaan sekoaisin ja romahtaisin aivan täysin.
Viiltelykin pyörii jatkuvasti mielessä ja koitan kokoajan keksiä jokun hyvän tekosyyn, miksi viillellä. Etin sitä hyvää syytä jonka perusteella muut sitten antaisi tekoni anteeksi.
Entä jos jossainvaiheessa en vaan enään jaksa? Mä myönnän, että olen yrittänyt turruttaa nää tunteet alkoholilla, mutta en haluaisi pilata maksaani täysin ja se maksaa liikaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti