Loppu

Oon aivan lopussa. Ihmiset näkee mun olevan ihan kunnossa, mutta todellisuudessa olen aivan loppu. En näe mitään järkee elämässä ja kaikki on aivan turhaa. Oon niin väsynyt, että voisin koko ajan vain nukkua.
Mielessä pyörii koko ajan itsetuhoisia ajatuksia, sekä pelko siitä, milloin romahdan aivan täysin. Mitä sitten tapahtuu kun en pysty enään tekemään mitään?

Vihaan itseäni niin paljon. Eilen kun olin äitini kanssa ostoksilla, katoin itseäni jokaisesta peilistä jonka ohi satuin kävelemään. Näin vain jotain niin vastenmielistä sieltä peilistä. Oon oikeasti lihonnu ihan saatanasti, koska oon syöny älyttömästi mun väsymykseen, sekä napostellut paljon tupakan polton lopettamisen takia.
Kun olin kävellyt tarpeeksi monen peilin ohitse, mua rupes ahdistamaan ihan kamalasti. Tuntui sille, että en saisi henkeä. Itku oli tosi lähellä. Mun oli vain pakko pitää kulissit pystyssä, jotten joutuis selittämään äidille mikä mulla oli hätänä.

Joo, tiedän pyytäväni koko ajan anteeksi siitä, että postaan huonosti, mutta se on totuus ja olen oikeasti pahoillani siitä. Mä yritän ottaa itteeni niskasta kiinni ja kirjoittaa tänne teille.

Jos jollain teistä on samanlaisia tunteita kuin minulla, niin ette ole ainoita. Meitä on paljon.
Koska kaikki ei vaan ymmärrä meitä, niin pidetään me yhtä ja annetaan toisillemme vertaistukea.

Kiitos ja anteeks

~Höyhenistä kevyin~