En ees tiiä lukeeko tätä mun blogia kukaa enää. Mut mitäpä tuolla on väliä. Ei musta kukaan välitä.
Lääkkeet ei auta yhtään ja ihan sama se mulle on. Vois lopettaa koko lääkkeet ja perua ajan terapeutille.

Mä tein sen toissapäivänä. Mä viiltelin. Tein ainoastaan kaksi pientä "pintanaarmua", mutta se on kuin huumetta. Haluaisin jatkaa sitä.
R ei suuttunu mulle, mut ei se tykännytkään. Toivoo, etten enään tekisi niin. Mutta toi pyyntö on vaikea. Päässä liikkuu vaan ajatus siitä, että ihan pieniä naarmuja vaan. Ihan vaan pari.
Joo myönnän, että "pidennin" niitä viiltoja tänään. Mutta en voi vastustaa sitä. Se tuntuu jollain sairaalla tavalla vaan niin hyvälle.
Säästän kuitenkin käteni huonojen päivien varalle. On ainakin joku syy sitten.

Mä oon laihtunu aivan varmasti. Syön päivän aikana tosi vähän. Päivät menee yhellä pienellä aterialla jos sitäkään. Eilen söin hieman riisiä ja pienen kalafileen.
Useampi päivä on mennyt ainoastaan juotavalls jugurtilla, sekä 2-4 karkilla.
Eli eikös tuo oo ihan hyvä? Vai?

Jos tätä joku lukee, niin anteeksi tämä katkonainen postaaminen. Ei oo vaan ollu mitään sanottavaa.