Päätin tulla taas tauon jälkee kirjottaa. En jaksa keskittyä laihdutukseen. Paino on pysyny melkolailla samana ja ruokahalu on vähentynyt. Eli iha ok tilanne. Masennus taasen on ajvan kauhea. Ei ole enään päivääkään jollon ei masentais, ahdistais tai tulis paniikkikohtauksia. Tämä päivä on jo ollu niin kamala, että en tiedä edes kauanko haluan jatkaa. Viiltelyn halu on valtava, mutta oon luvannu etten tee sitä.
Kävin eilen psykiatrisella polilla sosiaalityöntekijän puheilla. Se oli se alkukäynti mihin meni semmonen 1,5h. Siellä käytii lähestulkoon koko mun elämä läpi. Piti myös lopuks täyttää kolme lomaketta joiden tulokset sitten kerto mitä saatan "sairastaa". Vastaukseksi sain vakava masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuus.
Nytten odotan ens viikkoa, jotta pääsisin psykiatrille.
Mulla on ollu nyt lääkkeenä seronil 10mg, mutta musta tuntuu että se 10 mg annos on aivan liian pieni, koska en oo huomannu mitään vaikutusta.
Silloin kun olin siellä sosiaalityöntekijän luona, se nainen kysy multa, että oonko kuullu tai nähny jotain harhoja. Luulin jostain syystä, että se epäilee mulla jotain skitsofreniaa, ni sanoin että en ole nähny tai kuullu. Todellisuushan on se, että oon pari kertaa kuullu ja ollu näkevinäni jotain, mutta mielestäni oon vaan tosi vainoharhanen ja omaan vilkkaan mielikuvituksen.
Kotona sitten luin myöhemmin netistä, että miksiköhän se sosiaalityöntekijä kysy sellasta, niin tajusin vasta siinä vaiheessa, että se varmaan epäili psykoottista masennusta.
Että sellasta. Koitan pysyy hengissä ja selviytyä päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti