Pitäskö antaa periks. Kaikelle. IHAN kaikelle. Oon niin tavattoman väsyny fyysisesti että henkisesti. Mulla ei oo voimia tehä mitään ja painon jumitus vituttaa niin paljon. Haluisin alkaa kirjottaa taas omaa tarinaa, mutta en uskalla. Mutta saahan nähä mihin tämä väsymys ja turhautuminen minut vie.
Eilen pyysin R:ää kuvailemaan suoraan mun kehoa. Ei sanonu muuta kun että ei tiedä, hyvä niin kauan kun maha ei jää eteen. En tiedä miten tulkita. Läski. Just, se se oli... Oon läski.
Haluan kadota
Haluan pois tästä vastenmielisestä kehosta
Haluaisin vaan kulla ne sanat: Wau Ootko laihtunu.
Mutta tuskin sitä päivää tulee...
Kummosempaa postausta en jaksa tehä
Itse monesti on kans miettinyt, että ois helpompi vaan antaa periksi, olla vitun huono ja luovuttaa, mutta saan blogeista ja unelmien tavottelusta voimaa (tosin se pahimman ahmimisen jälkeen). Oot nii ihana ku jaksat kirjoittaa tänne se antaa oikeesti voimaa ja muutenki oot ihanan olonen ihminen. Tosi paljo voimii, oot tärkee <3 (Anteeksi ku kommentoinut aina samaa:( )
VastaaPoistaJotenkin voimat on loppunu kaikkeen, mutta yritetään jaksaa. Kiitos sun kommenteista, vaikka kommentoisit aina samaa niin ne auttaa mua eteenpäin. :) voisinpa joskus jutella
Poista