Ilo
Suru
Viha
Huolestunut
Ne on kadonnu. Aivan kun en tuntisi mitään.
Osittain se tuntuu turhauttavalle, mutta toisaalta se on van hyvä asia. Enpähä unne niin paljon kipua.
Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö... mitä näitä kaikkia on.
Yleensä ajatellaan, että masennus iskee yleensä siinä syksyllä ja loppuu kun alkaa kevät ja kesä.
Mulla on ollut silleen moneen kertaan, tai itseasiassa joka kerta, mutta ei enään. Muistan vieläkin miten pelkäsin viime kesän loppupuolella sitä masennusta, että se alkais taas.
No sillon se ei onneks alkanu, mutta oon huomannut, että masennuksen mukana on tullu nyt tänä kesänä myös ahdistus. Tai se tais itseasiassa olla niin päin, että eka ahdistuneisuus ja sitten masennus.
Okei tosi tärkeetä.
Eilen käytiin leffassa R:n ja sen tädin ja sedän kaa. Käytiin kattomassa The Conjuring 2. Oli mielestäni hyvä, ainakin sen perusteella mitä nyt uskalsin kattoa.
Mua pelotti eniten juurikin se, että alan näkemään jotain asioita joita ei ole olemassa.
Syömisten suhteen en haluais erityisesti kommentoida, koska ne on mennyt niin surkeesti.
Oon kylläkin syönyt ainoastaan yhden aterian päivässä, mutta sitten päivän mittaan oon napostellut. Tästäkin päivästä tulee niin vaikea, koska oon menossa yksille synttäreille, niin siellä on kaueesti ruokaa ja paljon katseita, jotka käskevät syömään.
Siitä syystä en aio syödä mitään ennen niitä juhlia.
Eilen kun tultiin sieltä elokuvista, niin näin keskustassa niin kauniin tytön. Se oli niin kauniin laiha ja sen jalat ei koskettanut toisiaan.
Sitten tulikin jo kamala olo kun tunsin itteni nii jättimäisen kokoiseksi läskikasaksi.
Haluan nukkua nukkua nukkua... Tai miks ei vaa hävitä niin kuin tuhka tuuleen.
Vielä joku päivä. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti