Peilikuva on jotain niin kamalaa. En osaa laihtua, koska oon helvetin porsas. Viikonloppuna söin ihan hirveesti ja enkä tietenkään pystynyt lopettamaan ajoissa, joten tässä sitä ollaan.Mulla alkaa olee pikkuhiljaa sellanen tunne, että näännyttäminen on paras keino. Eli aloitan tänään sen kokeilun.
Ainoot asiat mitä suuhuni voin pistää teen ja veden lisäks on salaatit tai hedelmät, mutta niissäkin vain kevyet sellaiset.
Mutta tää saa alkaa paastopäivällä.
Välillä en tiedä edes mitä mun ympärillä tapahtuu. Mä olen aivan kuin toisessa ulottuvuudessa. Sumun keskellä.
Tavallaan haluaisin, että R tietäis mun olosta ja muutenkin kaikesta mitä tunnen. Mutta en uskalla kertoo. O hell no. Se ei ymmärtäis. Parempi on vaan pysytellä omassa pienessä sairaassa kuplassa.
Mutta entä itsetuhoisuus. Mulla on pyöriny jonkun verran sellasia ajatuksia, mutta mitään en oo kuitenkaan tehny vielä
Mä oon niin helvetin epäonnistunu! Mitenkä mä voinkaan olla tällanen surkimus.
Mulla ei riitä edes sanat kuvailemaan sitä, kuinka pettynyt oon itteeni. Haluun vaan olla laiha ja kaunis. Mutta ei. Läski mä oon ja kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta. Tai niin mä luulen, vai onkohan sekin pelkkää sairasta harhaa.
Hullu mä oon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti