No mitä järkee, varsinkin kun monet ihmiset kärsivät tuon ajan keskellä. Ihmiset masentuu ja ahdistuu ja menettää toisia ihmisiä. Turhaa.
Mä olen kokoajan niin kamalan itkunen. Haluaisin itkeä jonkun olkapäätä vasten ja kuulla sanat :"Tiedän että suhun sattuu ja mä aion pysyä sun tukena". Mutta en kuule sitä. Pikemminkin kuulen valitusta siitä, että en tee mitään.
Mutta miksi? Koska oon vitun ahdistunut ja masentunu enkä joka minuutti haluis hengittää.
Mitenkä laihdutus?
Kiitos hyvin, oon laihtunu jo puolitavoitteeseen ja hyvää matkaa menossa tavoitteeseen.
PYH! Paskan marjat. Samassa luvussa jumitan. Tai voihan se olla että oon lihonnukkin, en omista vaakaa.
Maha on turvonnu koko ajan ja se oksettaa mua, vihaan mun peilikuvaa!
Anteeks kielenkäyttö ja turhamainen postaus, pakko vaan rustata tänne... Joska välttyisin itteeni rustaamisesta
| Pieni kourallinen jotain mysliä ja teetä ilman sokeria (vois yrittää vetää pari päivää näillä siten että joka päivä tämä annos) |
Oon niin samaa mieltä sun kans. Minusta tuntuu että kaikki ihmiset ja "kaverit" yhtäkkiä vaan alkaa vältteleen mua ja jättää yksin eikä kukaa ymmärrä mua. Toisaalta lohduttavaa tietää että edes sää tunnut ajattelevan samoin vaikka en haluu sulle pahaa. Voimia ja koita olla satuttamatta ittees liikaa. Miten joku outo voi tuntuu näin tärkeeltä? ♡
VastaaPoista❤️
Poista