Kävin reissussa viikonlopun aikana.
Siellä mulla oli mielessä hyvä ajatus, mistä kirjottaisin tässä blogissa, mutta arvatkaa vaan muistanko.
Aikasemmin kävin psykalla juttelemassa, mutta enään en voi sitäkään tehdä. En halunnut uutta aikaa sinne, koska se aliarvioi mua ja mun tunteita.
Oon puhunu sille suoraan mun tunteista ja varsinkin ahdistuksesta, mutta arvatkaa mitä se mulle sano!
"En mä ymmärrä että jos sua ahdistaa, niin miten sä sitten koulussa voit käydä tai ylipäätään tehdä mitään"
ANTEEKS MITÄ! Sano vaa suoraa ettei sulla ole halua auttaa mua...
Ja ennen tota selitin sille just sen miksi mä käyn koulussa. Ja syy oli se, että haluan koulutuksen. En myöskään jaksa sitä stressiä niistä luvattomista poissaoloista ja tekemättömistä tehtävistä niin kuin viime vuonna. Toki mä voisin lintsata ja itkee ja viiltää vaan kotona, mutta ei se mua auta.
En oo ikinä käyny noin huonon psykan luona!
Mutta joo. Ahdistunein ja aina vaan entistä masentavin mielin mennään. Laihtumiseen en oo oikein jaksanu keskittyä. Voisin itseasiassa pitää pienen tauon. Pääasia ainakin etten liho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti