Jokainen päivä on aivan utun peitossa. Välillä saattaa olla parempia päiviä, jolloin tunnen olevani elossa, mutta suurimmaksi osaksi kävelen ainoastaan unissani.
Tunnen kuinka maha huutaa ruokaa.
Mutta se on ainoastaan tunne.
Eilinen päivä olisi mennyt melko hyvin syömisteni suhteen, kunnes R pakotti mut syömään. Sanoin, että en halua syödä. Mutta tottakai sitä sitten täytyy pakottaa. Ja en halunnu hirveesti väittää vastaan, koska en haluu, että se luulee mulla olevan syömishäiriö. Eihän mulla edes ole.
Välillä kylläkin on hyvä tehdä silleen, että syö kerran vähän enemmän, koska se laittaa ruuansulatuksen toimimaan kunnolla, ja sillain laihtuu myös tosi hyvin.
Löysin yhen käyttämättömän vihon ja päätin alkaa sinne kirjoittamaan kaikki päivän syömiset ja ajatukset jne. Täytyy vaan piilottaa se tarpeeksi hyvin ettei R löydä sitä.
Mutta nyt on mun aika lähteä töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti