Siristän silmiäni aavistuksen verran auki. Kirkasta.
Kuulen laulua, linnun laulua.
Nousen sängystä ylös maha kurnien.
Laitan kihartimen lämpeämään.
Teen pikaiset kiharat ja laitan luomiväriä.
Haen kaapistani pitkän kukallisen mekon.
Astelen peloissani peilin eteen.
Peilistä katsoo vastaan vieraan näköinen nuori nainen. Nainen näyttää kärsineeltä. Elämän koetteluksen jäljiltä. Mutta nainen on kaunis, hän on laiha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti